Ruokaisa texmex-dippi

Uulalaa! Jos rrrrakastat texmexiä, mutta reseptit pyrivät aina samojen tortillojen ja tacojen parissa, niin kokeilepa tätä vaihteeksi. Tämä on ihanteellinen tarjottava leffa- ja peli-iltoihin. Meillä tämä toimi ihanana yöpalana uutena vuotena, ja taisivat kaverit tykätä kun tallensivat reseptin saman tien muistiin. Jäi muuten perus salsat ja guacamolet kulhoihinsa.

Reseptin alkuperästä sen verran, että ensimmäisen kerran näin tämän Annika Wesslénin Kimmat keittiössä- kirjassa, jonka sain kavereiltani syntymäpäivälahjaksi ala-asteikäisenä. Uudelleen törmäsin siihen Pastanjauhantaa-blogissa, kun googletin ihan jonkin muun dipin ohjetta. Molemmissa tarjotaan joukkoon oliiveja, mutta me satsattiin jalapenoihin.

Dippi kannattaa tarjota lämpimänä ennen kuin juusto jäähtyy ja kovettuu, ja/tai satsata laadukkaisiin nachoihin, jotka eivät katkea ja muserru siinä vaiheessa, kun yrität kuopasta (öhöm... liian isoa satsia) dippiä nachon päälle.

2 pkt Philadelphiaa

400 g jauhelihaa

1 sipuli

1 punainen chili

1 punainen paprika

3 valkosipulin kynttä

400 g tomaattimurskaa

1 pss taco-mausteseosta
1-2 tl sokeria
(tabascoa)
10 cm pala purjoa
jalapenoja (öhöm, meillä meni koko purkillinen)

päälle cheddaria raastettuna

1. Aloita jauhelihakastikkeesta. Kuullota silputtua sipulia, lisää hetken päästä hienonnettu chili ja valkosipuli sekä pieneksi paloiteltu paprika.

2. Ruskista jauhelihaa sipuleiden ja paprikoiden kanssa. lisää tomaattimurska ja tacomauste.

3. Anna kastikkeen sakeutua n. 10 min. Lisää loppuvaiheessa sokeri, ja mikäli haluat lisää tulisuutta, lisää muutama tippa tabascoa.

4. Levitä Philadelphia uunivuokaan. Päälle jauhelihakastike, silputtu purjo, jalapenot ja pinnalle cheddaria. Viimeksi laitoimme jalapenoja vain pinnalle juustoraasteen alle. Niinhän siinä kävi, että loppupurkillinen piti tuoda pöytään ja jalapenoja oltiin sitten vähän väliä lisäämässä kylminä joukkoon. Tulimme siihen tulokseen, että niitä saisi kevyesti laittaa puolen purkin verran myös tuorejuuston päälle, ja toiset puolet sitten jauhelihakastikkeen päälle. Dipistä tulee melko paksu, joten "pintakoristelut" ei riitä mihinkään.

5. Paista 225°C uunissa n. 15 min, kunnes juusto on sulanut. Tarjoa nachojen kanssa.

Pahoittelut kuvien huonosta laadusta! Ei me maltettu kauaa kuvailla kun oli niin kiire syömään.

Nomnom....

Huomatkaa Juhan söpöt nakki- ja rypälesiilit!

Quiche lorraine - kinkkupiiras

Eräs sunnuntaiaamupäivä kului lähes kokonaisuudessaan sohvan perukoilla. Mutta mikäs siinä, kun telkkarista tuli Australian Master Chefin uusintoja. Yhdessä jaksossa painetehtävänä oli valmistaa Quiche Lorraine, ranskalainen piiras, jonka täytteesee oikeammin kuuluisi ilmeisesti pekonia kinkun sijaan. Muistan tehneeni tätä piirasta useinkin vielä kotosalla asuessani, mutta nyt jakson innoittamana päätin palata sen pariin moooonen vuoden tauon jälkeen.

Reseptissä vaikutteita sarjan jaksosta ja mm. täältä (linkin takana myös paljon hyviä neuvoja!). Halusin jättää pekonin pois, mutta sen sijaan laitoin aina niin ihanaa ilmakuivattua kinkkua. Eikä menny kuulkaas mönkään.

Kyllä, piiras on aika tuhtia tavaraa. Parhaimmillaan se onkin tarjottuna raikkaan salaatin kanssa. Omalle salaattipedilleni päätyi cosmopolitan-salaattia, kurkkua, miniluumutomaatteja, basilikaa, oliiviöljyä, mustapippuria ja sormisuolaa.

Pohja

100 g margariinia tai voita (+ hieman voiteluun)

2,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa

3 rkl kylmää vettä

Täyte

200 g palvikinkkua

15 cm pala purjoa

muutama viipale ilmakuivattua kinkkua

150 g gryuere-juustoa

(vaihtoehtoisesti emmentalia; tai cheddariakin olen kuullut kokeiltavan)

150 g ranskankermaa

2 dl ruokakermaa
(kotona sattui olemaan yrteillä maustettua, joka sopi tähän oikein hyvin)

3 kananmunaa

timjamia

mustapippuria

1. Ota margariini tai voi ajoissa huoneenlämpöön, jotta se ehtii pehmetä.

2. Nypi rasva, jauhot ja suola sekaisin. Lisää vesi ja pyöräytä tasaiseksi taikinaksi.

3. Painele (tarvittaessa jauhotetuin käsin) taikina voideltuun (ja leivinpaperilla vuorattuun) vuokaan. Itse käytin 24 cm irtopohjavuokaa (ilman leivinpaperia, hyvin irtosi). Laita vuoka hetkeksi jääkaappiin, sillä kylmänä paistoon menneeseen pohjaan saat paremman rakenteen.

4. Esipaista pohjaa 200°:ssa 10-15 minuuttia. Valmista sillä aikaa täyte.

5. Kuutioi palvikinkku, silppua purjo ja raasta juusto. Ota n. desin verran juustoa syrjään.

6. Selkoita kaikki täytteen ainekset syrjään ottamaasi juustoa ja ilmakuivattua kinkkua lukuunottamatta ja kaada esipaistetun pohjan päälle.

7. Suikaloi ilmakuivattuja kinkkuviipaleita pitkittäissuunnassa kapeammiksi. Asettele ne täytteen päälle, ja laita loput juustot päällimmäiseksi.

8. Paista piirasta n. 30 min 200°C uunissa.

Just beautiful!

Just delicious!

Täyteläinen tomaatti-vuohenjuustokeitto

Tämä iiiihanan paksu makuelämys sopii niin pääruuaksi kuin pienenä annoksena myös alkukeitoksi. Keitosta riittää reilusti kahdelle vaikkapa lounaaksi, alkukeittona varmasti puolikaskin annos riittäisi (jos viitsii niin vähän määrän valmistaa). Keitosta tuli tällä kertaa ilman sokerilisääkin yllättävän makeaa, mutta se varmaan riippuu tomaattilajista ja niiden kypsyydestä. Itse käytin samana päivänä kaupasta tuotuja espanjalaisia luumutomaatteja, jotka eivät ihan punaisen punaisia vielä olleet.

Vaikka, keitto soseutetaan, kuorenpalasia todennäköisesti jää joukkoon, joten ihan smoothia tästä ei tule näillä menetelmillä. Tokihan voit kaltata tomaatit ennen niiden paloittelemista.

Huomattavasti helpommalla pääsee, kun käyttää levitettävää vuohenjuustoa. Sekaan vaan ja that's it.

Vuohenjuusto maistui kyllä, mutta ei liian vahvasti. Voisin siis kuvitella muidenkin kun vuohenjuuston ystävien pitävän tästä. Minä, suurena ystävänä, saatan varata ensi kerraksi ehkäpä toisenkin paketin...

Ja kyllä - vaikka kasviskeitto onkin, kelpasi hyvin myös miehelle.

2 rlk oliiviöljyä

1 kg tomaatteja

2 sipulia

3-4 kynttä valkosipulia

1 iiiiso punainen chili

kanaliemikuutio

(suolaa) ja pippuria

kunnon loraus valkoviiniä tai pikkuloraus valkoista balsamicoa

150 g levitettävää vuohenmaitojuustoa

kourallinen basilikaa

1. Poista tomaateista kannat ja pilko esim. kahdeksaan osaan, silppua sipulit ja valkosipuli ja chili. Koolla ei niin väliä, sillä keitto soseutetaan lopussa.

2. Kuullota sipuleita ja chiliä ensin kohtalaisella lämmöllä oliiviöljyssä, ja niiden hieman pehmennyttyä lisää tomaatit muutamassa erässä.

3. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla vähintään puoli tuntia, mielellään vaikka tuntikin. Välissä, kun tomaatit ovat jo pehmenneet keittomaiseksi, laita joukkoon kanaliemikuutio (kasvisversioon voit luonnollisesti korvata kasvisliemikuutiolla), mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

4. Keitto alkaa näyttää keitolta, eikös. Lisää valkoviini tai balsamico. Mikäli tämä tässä vaiheessa tuntuu liian paksulta, voit lorauttaa myös vettä joukkoon.

5. Soseuta keitto sauvasekoittimella.

6. Loppuvaiheessa sekoita joukkoon vuohenjuusto ja silputtu basilika.

Naudan sisäpaisti

Juha sanoi, että paras tapa aloittaa viikonloppu on käydä syömässä lempiravintolassamme Garam Masalassa. Tämä paisti lohkoperunoilla, punaviinikastikkeella ja toki punaviinin kanssa nautittuna tulee hyvänä kakkosena. Sisäpaisti löytyi tarjouksesta, ja koko köntille tuli hintaa vähän yli 6€. Meidän paisti oli vajaa 800g ja vietti uunissa xx minuuttia.

Naudan sisäpaisti

2 rkl Oivariinia tai voita

suolaa myllystä

mustapippuria myllystä

1. Kuumenna (raitoja tekevä grilli)pannu niin kuumaksi kuin lähtee.

2. Sulata rasva pannulla ja odota, ettei se enää pärise.

3. Käytä kaikki lihan pinnat kuumalla pannulla, niin että saat ihanat makuraidat.

4. Siirrä paisti leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan, mausta suolalla ja pippurilla ja tökkää lihalämpömittari paistin keskikohtaan.

5. Paista 150-175 °C uunissa, kunnes lihan sisälämpö on 51 °C. Tällä saat iiiihanaa medium-paistia, joka on (meidän mielestämme) ainoa oikea tapa nauttia naudan lihasta.

6. Kääri paisti folioon. Sisälämpö nousee vielä ainakin viitisen astetta, joten se mihin pyritään, on 56 °C. Suosittelen kokeilemaan rohkeasti medium-kypsyysastetta, jos et sitä ole aiemminkin jo tehnyt. Niiiin mehevää. Jos lihan antaa paistua kypsemmäksi, kaikki mehukkuus katoaa ja vaarana on saada lautaselle kengänpohjaa. Jos käytät tuoretta lihaa ja tiedät ja luotat sen alkuperään, ei ruokamyrkytysriskiä tarvitse pelätä. Bakteerit ovat enemmänkin lihan pinnalla, ja ne tuhoutuvat jo pannulla. Kuitenkin jos haluat läpikypsää paistia, noin kuutisenkymmäentä astetta voisi olla sopiva tavoitelämpötila.
7. Leikkaa valmis paisti ohuiksi viipaleiksi ja tarjoa esimerkiksi lohkoperunoiden ja punaviinikastikkeen kanssa.

Vinkki: Ota lihasta irtoavat nesteet talteen kastiketta varten.

Välimeren kanapasta

Blogi on pitänyt hiljaiseloa, mutta kotona meillä on kokkailut kyllä jatkuneet! Rehellisesti sanoen blogin pitäminen tyssäsi valokuvaukseen, tuntui vain niin turhauttavalta kuvata valmista ateriaa kun sekä mieli että maha huutavat vain syömään! Kuvaton päivitys taas on niiiin tylsä ja houkuttelematon. Lisäksi vaikeuksia tekee jälkeen päin muistella ainesosien, erityisesti mausteiden määrää, kun harvemmin niitä sen kummemmin mittailen.

Noh, niin useasti on harmittanut tallentamatta ja jakamatta jäänyt resepti, että ilman mitään suurempia paineita päivitystahdista herätellään Passion taas henkiin!

Tässä eräs nopea ja äärettömän yksinkertainen ja maukas pastaruoka. Sopii arkeen ja myös vaikka viikonloppuiltaan valkoviinin ja hyvien ystävien kanssa nautittavaksi. Täyttävää, ravitsevaa ja varioitavaa, ei ehkä kaloritonta, mutta rasvat pääasiassa hyviä sellaisia. Edullista, erityisesti jos pidät tiettyjä aineksia (kuten parmesaania) aina keittiössäsi ja broileri sattuu olemaan tarjouksessa. Tällä reseptillä söi kaksi henkilöä itselleen ähkyn ja yksi annos jäi vielä evääksi töihin.

Pasta Lago Maggioren seudulta Juhan alppireissun tuliaisena,
keltaiset tomaatit äitin kasvattamia, basilika omalta takapihalta.
Loput arkisesti Raksilan Cittarista.
Kaprikset vielä tässä vaiheessa jääkaappiin unohtuneina...

300 g broilerin fileesuikaleita (+ suolaa & mustapippuria)

1/2 purkkia Välimeren tahnaa (tomaatti-paprika)

3 kynttä valkosipulia

kirsikkatomaatteja

4 artisokan sydäntä

n. 50 g parmesaania

muutama tl kapriksia

basilikaa

2 tl sokeria

180 g pastaa (spaghetti, tagliatelle ja penne ainakin passaavat)

1. Aloita pilkkomalla kirsikkatomaatit ja artisokat valmiiksi sillä aikaa kun paistinpannu broilereita varten kuumenee. Hienonna valkosipuli ja raasta parmesaani. Silppua basilika.

2. Ruskista broilersuikaleisiin kaunis pinta kuumahkolla pannulla, mausta miedosti suolalla ja pippurilla ja siirrä hetkeksi lautaselle syrjään. Tässä vaiheessa voit laittaa pastaveden kiehumaan.

3. Pudota paistinpannun lämpötila miedoksi. Heitä pannulle tahna, valkosipuli, kirsikkatomaatit ja hieman myöhemmässä vaiheessa artisokat. Hauduttele miedolla lämmöllä kannen alla, kunnes tomaatit hieman hilloontuvat. Vink vink! Öljyinen tahna tirskuu, suosittelen essun käyttöä lämpimästi!

4. Keitä pasta suolavedessä al denteksi eli suomalaisen pussin antamasta minuuttimäärästä vähennä muutama, maistele välillä. Saa tuntua pureskellessa.

5. Kun pastan keittoajasta on pari-kolme minuuttia jäljellä, lisää tomaatti-artisokkasörsseliin puolet raastamastasi parmesanista, kaprikset, basilikasilppu ja sokeri ja pyöräytä broilerit joukkoon. Mikäli haluat juoksevampaa, lisää hieman oliiviöljyä tai pastan keitinvettä.

Kastike ennen pastan lisäystä

6. Kun pasta on valmis, valuta se hyvin ja sekoita broileri-tomaattikastikkeen joukkoon.

Ihania pinaatista ja tomaatista peräisin olevia värejä
haalentaa keittäminen sekä kuvaustilannetta häiritsevä höyry.

7. Ripottele valmiin annoksen päälle vielä parmesaania ja nautiskele!

Ruokaa silmälle, suulle, keholle ja mielelle. <3

Myös lautasen huolellinen esipesijä oli erittäin tyytyväinen.

Pastan voit tuoda esim. täältä kuvankauniilta Lago Maggioren järven huudeilta
Pohjois-Italiasta, mutta hätätilassa koti-Suomen marketeistakin ostettu kelvannee. ;) 

Vink vink! Kuten jo alussa mainitsin, tästä pastasta saa monenlaisia variaatioita:

- Pastan mallia ja väriä voit vaihdella

- Sekaan voi heittää mm. mustia kalamata-oliiveja tai kuullottaa punasipulia

- Ehkä suosikkiversioni on korvata parmesaani oikealla fetajuustolla. Murenna silloin feta kohtuun isohkoiksi murusiksi joukkoon ihan ruuan valmistuksen loppuvaiheessa ja ripottele lisää vielä valmiin annoksen päälle.

- Tämä pasta ei vaadi happamuutta esim. viinietikasta, mutta kova veikkaus on että loraus valkoviiniä kastikkeeseen tuskin pahentaisi makumaailmaa.

- Toimisi hyvin myös kasvisversiona ilman broileria!

Voileipäkakku savukinkku- ja fetatäytteillä

Kakun teko ei mielestäni vaadi hyvää syytä, mutta sellaisen ilmaantuessa toteutetaankin koko komistus vähän suuremmalla antaumuksella. Ihana poikaystäväni täytti 25 vuotta eilen, ja koska sankari ei juuri makeasta välitä, päädyin tekemään pikkuisen voileipäkakun. Koska kala oli kallista, enkä itse asiassa muuta täytevaihtoehtoa ollut ennen kokeillutkaan, yritin tällä kertaa kinkun kanssa jotain. Toimii! Omasta mielestäni korvaamattoman särmän toi fetajuustotäyte, nams! Koska korkattiin kakku kahdestaan, ja tiesin että se tapahtuu saman tien kun koristelu valmistuu, ei siihen turhautunut tällä kertaa suuresti aikaa, vaivaa eikä uusien ideoiden etsintää. Ihania vinkkejä muistan etsineeni joskus mm. Kinuskikissalta.


Voileipäkakku kannattaa EHDOTTOMASTI valmistaa tarjoilua edeltävänä päivänä, jotta se kostuu tasaisesti! Kertaakaan kakkua ei ole tullut kostutettua liikaa! Kostuttaessa kannattaa tunnustella paljain sormin, että kostuke on tavoittanut joka kohdan. 3 dl näille 18 viipaleelle oli ainakin tällä kertaa hyvä määrä.

18 viipaletta paahtoleipää

kostutukseen 3 dl lihalientä

(3 dl vettä + 1/2 lihaliemikuutio)

Savukinkkutäyte

200 g savukinkkukuutioita

1 suolakurkku

100 g ruohosipulituorejuustoa

100 g ranskankermaa

Fetatäyte

200 g fetajuustoa

1/2 punasipuli

2 dl kermaviiliä

Kuorrute (tarjoilupäivänä)

100 g ruohosipulituorejuustoa

100 g ranskankermaa

100 g majoneesia

Koristeluun esim. kurkkua, paprikaa, kirsikkatomaatteja, juustoraastetta ja rucolaa

Aloita valmistamalla lihaliemi, jotta se kerkeää jäähtyä ennen kostutusvaihetta. Kiehauta vesi ja liota kuutio mukaan.

Leikkaa leipäviipaleista reunat mahdollisimman ohuelti pois.

Hienonna savukinkkukuutiot ihan pieniksi muruiksi. Iso, terävä veitsi kannattaa! Kuutioi suolakurkku n. 5x5mm kuutioksi. Hyvässä täytteessä kaikki on pientä, maut sekoittuvat suussa ilman suurempien kokkareiden esiintymistä. Sekoita kaikki täytteen ainekset yhdeksi mössöksi.

Pehmennä feta haarukalla. Hienonna punasipuli mahdollisimman hienoksi, sama homma kuin suolakurkun kanssa aiemmin! Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään.

Kokoa kakku. Aseta tarjoilualustalle (leivinpaperin päälle) 6 leipäviipaletta rinnakkain. Kostuta lihaliemellä. Silikonisuti on tässä kätevin apulainen. Kiinnitä huomiota erityisesti paksumpiin, mahdollisesti reunajäämien kohtiin. Levitä ensimmäiseen kerrokseen kinkkutäyte ja kokoa päälle seuraavat 6 leipää. Kostuta huolellisesti. Toiseen kerrokseen fetatäyte. Päälle loput 6 + huolellinen kostutus. Vuoraa esim. kelmulla ja laita jääkaappiin vähintään yön yli.

Koristele kakku. Sekoita täytteen ainekset keskenään. Tämä täyte oli aika löysä, eikä sillä varmaan saisi kauniita kuvioita pursotettua, mutta levittyi nätisti ja riitti hyvin tällaiselle pienelle kakulle.

Tomaatti-linssikeitto

Kerrankin saa tehä kasvisruokaa ja vielä keittomuodossa! En oikein ymmärrä mikä noilla miehillä tuntuu olevan niitä vastaan. Tuollaista kun ehdottaa ruuaksi niin ensin tulee nenännyrpistyksiä ja lihaisia vaihtoehtoehdotuksia, mutta sitten kun syömään pääsee niin hyvin näyttää maistuvan! Tällä kertaa sain tehdä kasviskeittoa ihan vain itselleni. Keitosta tulee melko ruokaisaa ja tällä reseptillä se riittää ainakin kahteen ruokailukertaan, etenkin jos laitat ruisleipää kaveriksi! :) Tässä ei ole juuri mitään terveyskriitikkojen haukkumaa, ja linssien ansiosta saa kätevästi proteiinitkin elimistöön! Jälleen kerran: hyvvää, halapaa ja terveellistä!

1/2 sipuli

2 kynttä valkosipulia

2 rkl rypsiöljyä

1/2 punainen paprika

5 tomaattia (n. 500 g)

2-3 dl vettä

1/2 kasvisliemikuutio

2 rkl tomaattipyreetä

mustapippuria

1 rkl kuivattuja yrttejä (oregano, timjami, basilika)

1/2 dl punaisia linssejä

(1/2 tl balsamicoa)

1 tl sokeria

Tarjoiluun ranskankermaa ja kuitupitoista leipää

Aloita kalttaamalla tomaatit: leikkaa päihin ristiviillot ja käytä kiehuvassa vedessä puolisen minuuttia, kunnes kuori on helppo irrottaa. Paloittele sipuli ja valkosipuli ja kuullota öljyssä (varo ruskistumista!). Ei haittaa, vaikka palat jäisivätkin suurehkoiksi, jos soseutat keiton myöhemmin. Pilko ja heitä mukaan paprika, hetken kuluttua myös kuoritut tomaatit ja lisää vesi, liemikuution puolikas, tomaattipyree, pippuri ja yrtit. Anna hautua puolisen tuntia. Lisää joukkoon linssit. Punaiset kypsyvät melko nopeaa, liottamattakin vartissa. Kun linssit ovat kypsiä, lisää (balsamico ja) sokeri. Tarkista maku. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja tarjoa ranskankermanokareen ja leivän kanssa.

Vinkkejä: tomaatit voit korvata myös purkillisella tomaattimurskaa, helpompaa ja halvempaa! Kuivatut yrtit voi hyvinkin mieluusti korvata tuoreilla. Jos hyllyssäni olisi sattumalta ollut valkoviinipänikkä tai -pullo, olisin ehdottomasti lorauttanut joukkoon!

Tonnikalapiirakka

Ihan niin kuin salaateissakin, myös piirakoiden täytteissä on vain mielikuvitus rajana. Tässä vain yksi esimerkkiyhdistelmä... 


Pohjan otin suoraan yhdeltä ruokasivustojen kuningattarista, Hellapoliisilta.

Pohja

100 g margariinia

2,5 dl  vehnäjauhoja

0,5 dl vettä

(ripaus suolaa)

 Täyte

1 tölkki tonnikalapaloja

1 suolakurkku

1/2 vihreä paprika

1/2 punainen paprika

10 cm pala purjoa

1 dl silputtua persiljaa

100 g juustoa raastettuna

3 kananmunaa

2 dl juustonmakuista ruokakermaa

(esim. Bonjour maustettu ruokakerma, juusto)

yrttisuolaa

pippurisekoitusta

Valmista pohja sekoittamalla pehmeään margariiniin jauhot, sitten vesi ja halutessasi suola. Painele vuoan pohjalle (ja esipaista 10 minuuttia, 225°C). Esipaistosta en ole ihan varma tarvineeko tuota tehdä. En ole aina tehnyt, ja hyvin on tuntunut kypsyvän. Paiston jälkeen taas on tuntunut ehkä vähän liian helposti murenevalta.

Pilko kasvikset pieneksi ja sekoita kaikki täytteen aineet kulhossa. Kaada (esipaistetun) pohjan päälle. Paista 200 asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia, kunnes pinnan väri on hyvä ja täyte on hyytynyt.

Ihana pesto

Me saatiin viime elokuussa tutustua ihanaan italialaiseen vaihto-oppilastyttöön, joka palautti minulle mieleen peston. En ollu sitä enne tuota koskaan tehnytkään eikä sitä ollut tullu ostettuakaan. Kerran kyllä ostin kaupasta tuon jälkeen, ja sai kyllä jäädä viimeiseksi kerraksi. Ei semmoinen suolalla pilattu armeijanvihreä mössö, josta saa parmesanin makua etsimällä etsiä, ole mitään verrattuna tuoreesta basilikasta valmistettuun. Lucrezian opettama pesto ei juuri poikkea Pirkan pinjansiemenpussin kyljessä olevasta reseptistä. Erittäin helppoa ja melko vaivatontakin!

1 ruukku basilikaa

50 g pinjan siemeniä

80 g raastettua parmesania

2 valkosipulin kynttä

1,5 dl oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Laita kaikki ainekset kerralla blenderiin ja pörhäytä tahnaksi. Laita suolaa ensin varovasti, sillä parmesaani on yllättävän suolaista. Peston voi tarjoilla esim. patongin kanssa aterian kyljessä. Sillä voi maustaa myös ruokia. Ylijääneestä pestosta teimme tällä kertaa pesto-tomaattipastan, josta reseptiä tulee ehkäpä myöhemmin...

Kanapastasalaatti

Ruokaisa pastasaalaatti sopii hyvin tarjottavaksi illanistujaisiin, iltapalakasi ja lounaaksikin. Se on ehkäpä parempaa, jos saa maustua jääkaapissa muutaman tunnin, joten sen voi hyvin tehdä jo hyvissä ajoin ennen syömistä. Maistuu kuitenkin myös saman tien!


Salaatteihinhan voi laittaa vaikka mitä! Tärkeintä minun mielestäni pastasalaateissa on hyvä kokonaisuus, joita tukevat tarpeeksi pieniksi pilkotut raaka-aineet, joissa on jotain raikasta, jotain suolaista ja jotain hapanta, etikkaista, ja ehdottomasti maistuva kastike taustalla! Tämä resepti on saanut paljonkin kehuja vierailtammekin. :) Tässä vain tämänkertainen versio - monesti olen mukaan laittanut mm. kirsikkatomaatteja, valkosipulitäytteisiä oliiveja, kapriksia ja herkkusieniä.

Kanapastasalaatti

300 g broilerin filee- tai paistisuikaleita

(esim. hunajamarinoituja)

punainen paprika

suolakurkku

puolikas punasipuli (taisi tällä kertaa tulla korvatuksi purjolla)

n. 1 dl fetajuustokuutioita

3 dl makaronia (mieluusti tummaa)

2 dl kermaviiliä

1/4 kanaliemikuutio

tilkka vettä

yrttisuolaa

pippurisekoitusta

valkosipulijauhetta

yrttejä 

(esim. oregano, basilika, timjami, persilja)

Ruskista kana ja jäähdytä. Keitä makaroneja 7-8 minuuttia, anna mieluusti jäädä pikkuisen hampaissa tuntuviksi. Suikaloi paprika ja punasipuli ohuiksi suikaleiksi ja kuutioi suolakurkku pieneksi. Varo varsinkin väkeviä, isoja sipulipaloja! Sekoita kulhossa jäähtyneet kanat ja makaronit sekä kasvikunnan tuotteet ja fetajuusto salaatiksi.

Valmista kastike. Liota kanaliemi mahdollisimman pieneen määrään (n 2 tl) vettä. Laita vesi ja kuutio esim. mikron kestävään astiaan ja kuumenna. Anna liemen hieman jäähtyä, sekoita kermaviilin kanssa ja lisää muut mausteet. Älä sekoita liikaa, sillä kastikkeella on tapana ohentua liikaa vatkattaessa.

Sekoita kastike salaatin joukkoon. Tarjoa!

Vinkki: Tulisen ystävä heittää mukaan jalapenoja!

Kylkeen paahdettua leipää, jota hierotaan valkosipulinkynnen puolikkaalla,
päälle loraus oliiviöljyä ja parmesan-raastetta.

Pizzaa ilmakuivatulla kinkulla, rucolalla ja miniluumutomaateilla

Yksi ihanimmista tavoista on viettää lauantai-iltaa on koota yhteen kuuden hengen tyttöporukka, saunoa, laittaa hyvää ruokaa ja vaihtaa kuulumiset taas liian pitkän tauon jälkeen. Viime lauantain menuun kuului fetasalaattia, pizzaa harkitulla täyteyhdistelmällä ja hedelmäsalaattia kotitekoisella, kuumalla kinuskikastikkeella.

Hyvä pizza ei ole pikaruokaa! Aktiivista valmistusaikaa ei kauaa tarvita, mutta taikinan kannattaa antaa kohota ja tomaattikastikkeen hautua kunnolla. Täytteet voi pilkkoa odotusaikana. Meitä tämä ei juuri haitannut, saunahan valmistui juuri parahiksi tähän väliin...

Pohjaa voin kehua mahtavaksi, helposti tehtäväksi ja kunhan tarpeeksi jaksaa vaivata niin hyvin ja tarpeeksi ohueksi kauliutuvaksi. Ohje on suoraan Pastanjauhantaa-blogista (oululaisten pitämä, muutenkin lämpimästi suositeltava blogi!). Tomaattikastikkeen teki tällä kertaa Anna, mutta siinä sivusta kun seurailin, se oli hyvinkin samanlainen kuin se mitä itse ruukaan valmistaa.

Pizzapohja

Kaksi melkein pellin kokoista pitsaa

350 g vehnäjauhoja

1 pussi kuivahiivaa

1 tl suolaa

2 1/4 dl vettä

2 rkl oliiviöljyä

Sekoita ensin kuivat aineet. Lämmitä vesi 42-asteiseksi (vaikka lämpömittaria apua käyttäen), ja sekoita oliiviöljy mukaan. Kulhona kannattaa käyttää laakeaa, lämpöä hyvin johtavaa kattilaa jossa taikinan mahtuu mukavasti vaivaamaan ja jossa se pääsee tehokkaasti kohoamaan. Alusta joukkoon jauho-hiiva-suolaseos ja vaivaa, kunnes taikina irtoaa reunoista. Jotta pizza on helppo kaulia, suosittelen vaivaamaan ainakin 10 minuuttia hyvän sitkon takaamiseksi! Anna kohota lämpimässä paikassa vähintään tunti. Itse ruukaan käyttää lämmintä vesihaudetta.

Tomaattikastike

Kahdelle pizzalle

1 sipuli

2 rkl rypsi- tai oliiviöljyä

3-4 valkosipulin kynttä

500 g tomaattimurskaa

mustapippuria

oreganoa

basilikaa

karkeaa suolaa myllystä

1-2 tl sokeria

Pilko ja kuullota sipuli öljyssä ja murskaa hetken kuluttua joukkoon valkosipuli. Kaada tomaattimurska joukkoon ja lisää sokeria lukuun ottamatta kaikki mausteet. Tuoreet yrtit ovat tietenkin ihanteellisia, mutta tavallisemmin opiskelijakaapista löytyy kuivattuja versioita, nekin kelpaavat mainiosti! Hauduta kannen alla, hauduta hauduta! Sipuli saa pehmetä ja maut tasaantua vähintään puolen tunnin ajan. Lisää sokeri loppuvaiheessa ja tarkista maku.

Meillä siis pizzaan tuli tälläkertaa pohjimmaiseksi tomaattikastiketta, ensin mozzarellaraastetta, ilmakuivattua kinkkua, punasipulia, puolitettuja miniluumutomaatteja ja paiston jälkeen rucolaa ja öljyttyä valkosipulimurskaa. Ehkäpä parasta...

Uunin täytyy olla kuuma, ainakin 275°C. Pelti kannattaa esikuumentaa. Olisikohan paistoaika ollut 8-10 minuuttia.

Rakkaudella valmistettu!

Valkosipulimurskaakaan ei jäänyt...

Neljästä pellilisestä jäi tämän verran...